maanantai 1. tammikuuta 2018


Ihan, ihan aluksi töräytän kuvitteellista torvea!
Lukijakuntaani on liittynyt jälleen upouusi lukija. Töttörööö, töttöröö, töttöröö!!!
Tervetuloa Mauri! 
On aina ilahuttavaa, kun saa uusia seuraajia sivustoillensa. Kirjoittaminen on silloin niin mielekästä ja menee kuin huomaamatta ohitse mahdolliset lopetusaikeet- ja vinkeet,
Ne sellaiset vinkeet, kun tuppaavat niin herkästi nuppiansa pinnan päälle nostaa.
Kommenttien saaminen on myös mukavaa. Odotan niitä ja luen ne aina ällätikun kanssa.
En ole niihin vastannut, koska ajattelen, että ne ovat kannanottoja jo kirjoittamaani. Nyt olen tullut toisenmoisiin ajatuksiin!
Olen päättänyt uuden vuoden- ja uusien tuulien alkaessa, että tästä lähtien vastaan aina blogiini kirjoitettuihin  kommentsuuneihin. Aina. Ellen heti, siinä siunaamassa hetkessä, niin ennen seuraavaa maanantakia kumminkin.
Kommentsuunivastauspäätökseni ei ollut kuitenkaan mikään uuden vuoden lupaus.
Sellaisia en ole tehnyt kymmeniin vuosiin. Tai...liekkö yhden kerran koko pitkän elämäni aikana?
En muista, mitä mahdoin luvata, mutta sen muistan, että lupaus ei pitänyt.
Varmaan jotain laihdutusta, tai kuntoilua liippaava lupaus  se oli. Niitä sellaisia asioita liippaavat lupaukset eivät muutenkaan vielä koskaan ole kohdallani toteutuneet.
Pyrkimykseni on kyllä aina pitää lupaukset noin yleisesti ottaen.
Aika hyvin olen siinä onnistunutkin. Parhaiten onnistuu, kun ei lupaa mitään. Tekee vaan.

Joulun aika oli ihanaa, kuten aina.
Olen jouluihminen kiireestä kantapäähän. Ollut aina. Lapsesta saakka. 
Muistan, miten äiti usein, hyvissä ajoin ennen joulua, väänteli käsiään ja voihki,  kuinka nyt tulee NIIN köyhä joulu, että ikinä ei NIIN köyhää joulua ole ollut...niisk...nyysk...niisk...
Olin pikkarainen tyttö, mutta osasin rauhoittaa häntä ja tein kovasti töitä saadakseni hänet toisiin mietoksiin ja rypyt otsalta suoristumaan.
Muistutin topakasti häntä menneistä jouluista, kuinka aina on ollut mukavaa kokoontua suvun kesken, kuinka aina on ollut herkullista ruokaa yölläkin syödä, kuinka aina on ollut lahjoja pussissa ja niin edelleen ja niin edelleen.
-Pääasia on se ihana joulun tunnelma, enkä minä välitä paljoista lahjoista. Kuha jotaki (mikä oli ihan totta ja pätee vieläkin), lohdutin, mielestäni viisaasti, äitiä.
Tiesin, että viimeistään tuo kirjoittani viimeinen lause helpottaa äidin tuskatilaa ja toistin sen muutaman kerran perätysten.

Joulu nyt vaan on niin ihmeellinen. Ilman kaameita hössötyksiä (joskin nekin kyllä ovat ihan mukavia).
Muutamia-, tai tismalleen ottaen kolmekymmentä vuotta olen ymmärtänyt, mikä se ihmeellisyys joulussa perimmältään ja loppujen lopuksi oikein on. No, Jeesuksen parituhatta vuotta sitten tapahtunut syntymä tietenkin. Siitä kaikki hyvät ja ihanat fiilikset johtuvat.
Olen saanut käydä sillä paikalla, jossa Jeesuksen syntymätalli sijaitsi. Siihen on rakennettu kirkko päälle. Kaikkiin paikkoihin, joissa on jotakin Jeesukseen liittyvää tärkeää tapahtunut, on rakennettu päälle kirkko. No, sehän on vaan hyvä. 

Joulutraditiomme olivat hivenen toisenlaisia tänä jouluna, mikä sekin on vaan hyvä. Ei ole mukavaa, jos menettää yöunensa ja ruokahalunsa sen takia, että joku traditio ottaa katketakseen, tai muuttuakseen.
En nyt kaikkia muutoksia kirjaa ylös, mutta tässä muutama:
70-vuotta vanha punajoulupallokuusi-tradition, joka katkesi oikeastaan  jo hiukan viime vuonna,
tilalle on tullut kultapallukkatraditio.
Aaton joulusauna-traditio  muuttui jo viime vuonna aatonaatonjoulusaunaksi, muuttuen tänä vuonna "kuhan jouluviikolla"-saunatraditioksi.
Meillä on ulkosauna ja sen lämmittäminen ei käy tuosta vaan. Varsinkin, kun touhua on monen moista.
Hautausmaakierros jäi tänä vuonna pois ja hartaustilaisuus. 
Vietimme aikaa rakkaan ihmisen tykönä, joka ei enää jaksa osallistua joulunviettoon kuten ennen.
Hautausmaalle menemme lähiaikoina kaikessa rauhassa kynttilöitä viemään.

Kuluvan vuoden ensimmäisen mhvv:n ensimmäisessä kuvassa on pukki ja Lyllan.
Lyllan rakastaa joulun pukkitraditiota. Se tietää ja muistaa edellisiltä vuosilta, että sille on pussukassa lahja, jos toinenkin, Niinpä se menee välittömästi j-pukin nokan eteen odottamaan.
Me muut nyt edes yritämme laulaa joulupuu on rakennettu-biisiä ja vastata tyhmänä-, tai kilttinäoloista "totuuden" mukaisesti.
Sain lahjaksi huivin ja suklaalevyn, sekä etukäteen värillisen ihokreemituubin.
Hyviä lahjoja ja lukumääräkin oli kohillaan, kuten aina ollut on.

Viime yönä vaihtui vuosi. Hyvää ja siunauksellista tätä vuotta kaikille!
Tuokoon alkava vuosi 2018 muassaan kaikenlaista hyvää, iloista ja kestävää. Turvaa ja toivoa.
Käsi Jeesuksen kädessä on turvaisaa ottaa uusi vuosi vastaan.

Tänä uutena vuotena oli meidän vuoro kutsua Maikku ja Eerikki uudenvuodenvalvojaisiin Hälvänmutkalle. Viime vuonna oltiin Kaijantiellä.
Lyllan on meillä myös jokavuotinen uudenvuodenvieras. Näillä huudeilla ei ammuta ilotulitusraketteja (Lyllanin mielestä varmaan kauhukammoraketteja) sillä siivolla kuin kaupungissa.
Nytkään minun korvani ja silmäni eivät rekisteröineet mitään, vaikka oli uudet patteritkin kuulokojeissa. Lyllan kuitenkin kuuli, koska se kuuhosteli suu auki ja loppuillasta ihan huohotti. Tavallisesti lötkönä lerpattavat korvat olivat puoliksi pystyssä, eikä ottanut kuuleviin korviinsa rauhotteluja, eikä järkipuhetta muutenkaan.
Ilta meni meillä ihmisillä mukavasti. Kahviteltiin ja pitsateltiin.
Oli muuten vihoviimeisen laitimmainen kerta, kun teen vieraille pitsaa (jos sitä tatamimattoa pitsaksi yleensä voi sanoa).

Huomenna menen hammaslääkäriin. Viime keväänä leuka väpättäen kyselin, pääsisikö hampaidentarkistukseen?
Puolen vuoden päästä luvattiin antaa aikoja. Niin myös tapahtui ja huomenna on vihdoin h-hetki. 
Pelottaa, kauhistuttaa, hävettää, oksettaa ja itkettää. Jaa, että kipuako pelkään? Ei, vaan tohtorin huokauksia ja pään pyörityksiä.
T: Kaisa Tandsönder-Amalqvist

Ps. Toisessa kuvassa on peräkammarimme joulusotisovassa.
-----------------------------------------------
Ensimmäinen Mooseksen kirja 2:15-18

Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan
viljelemään ja varjelemaan sitä.
Herra Jumala sanoi ihmiselle:
"Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista.
Vain siitä puusta, joka antaa tiedon
hyvästä ja pahasta, älä syö,
sillä sinä päivänä, jona siitä syöt,
olet kuoleman oma."
Herra Jumala sanoi: " Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään.
Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."





10 kommenttia:

Irmeli Dahlblom kirjoitti...

Kiitos taas Kaisa pesunkestävistä pohjanmaan tuulahduksista tänne Aurajokirannoille. Tulee niin kotoisa ja tutun turvallinen olo, melkein kuin olisi päässyt käymään tutuilla kulmilla ja omiensa joukossa.

Elina kirjoitti...

Ihana Kaisa. <3

Lyllanista tuli mieleen eräs kultainennoutaja Sälli, joka istui kuin tatti hellan vieres, kun äitini paistoi lättyjä. Se tiesi,että mummalta saa muutaman lätyn. Ei sitten hievahtanutkaan siitä mumman vierestä.:)

Anonyymi kirjoitti...

No mutta peruitko kumminkin hampulääkärin,kun meillä joku sai peruutusajan. Sinne se joku pian peruuttaa paikan päälle. Kiitos taas . Nyt ei muakaan enää itketä niin paljon jouluhartauksiin pääsyt, kun ne voi olla jossain muuallakin. Terv. Paula Pirssander-Hoivander

Rautalintu kirjoitti...

Teirän Lyllan on niin ku meirän Metku. Metku on innoosnansa paketiista ja haluaas aukaasta kaikkien lahajat. Tänä vuonna lahajojen jako sujuu sen mielestä aiva liika hitahasti. Sen takia se kävääsi ihan omatoimisesti hakemas oman pakettinsa pussista :D

Hyvää uutta vuotta!

Anitta kirjoitti...

Kyllä tuo Lyllan on niin ihana, että heti ottaisin meille.

Toivottavasti hammaslääkärikäynti meni hyvin.

Oikein hyvää jatkoa tälle vuodelle!

kaisa jouppi kirjoitti...

Irmeli
Pohjalaisia tuulahduksia on hyvä sinne Turkkuseen aina silloin tällöin saada.
Turku on kyllä niin nätti kaupunki, että kyllä siellä toimeen tulee aina tuulahdusten välissä.
Hyvää alkanutta vuotta ja tuulahduksiin täältä Hälvaltä! :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Elina
Lyllan on kyllä ihan valtavan ihastuttava.
Niin kiltti, niin lempeä, niin viisas, niin komea...jatkuu loputtomiin

kaisa jouppi kirjoitti...

Lyllan on top i ten! :D
Veimme sen eilen pois yli viikon kestäneeltä kyläreissua ja nyt jo kaduttaa.
Hyvää ja siunattua tätä vuotta sinulle kans ja kiitos uskollisesta blogin seuraamisesta ja kommenteista!!!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rautalintu
Joo, kyllä nauratti, kun Lyllan asettui heti pukin jalakojen juutreen orottamaan. Se uisti vanhastaan, että lahajoja satelee hänellekki.
Lyllan tietää ja tuntoo omat pakettinsa heti! Ei tarvitte nimiäkään lukia.

kaisa jouppi kirjoitti...

Paula Pirssander Anonyymi
En perunu, vaikka mieli olis teheny. No, nysson ohi. Kehotti tulemaan kahden vuoden kuluttua uudestaan. Ajattelin kyllä mennä vähä aiemminki jo. Oli se sen verran mukavaa.